Hello

KTS – Kirsi Training System

Kouluratsastus on valtavan hieno, mutta vaikea laji. Oikoteitä hyvään ratsastukseen ei ole. Ratsastus opettaa ihmisen kärsivälliseksi ja tekemään asioita pitkäjänteisesti. Hyvä kouluratsastus vaatii erinomaista tasapainoa ja vartalonhallintaa. Erinomainen kouluratsastus vaatii tasapainon ja aistien sulauttamista yhteen flow-tilaan jonka saavuttaminen vaatii pitkälle kehittynyttä yhteistyön tilaa hevosen kanssa.

Ennen kuin ratsastaja pääsee tutustumaan ja oivalluksiin hevosen kouluttamisen saloista, on oltava oma perusta riittävällä tasolla. Alusta alkaen on kuitenkin ymmärrettävä, että hevosen kanssa on toimittava aina mahdollisimman johdonmukaisesti ja loogisesti. Kaikki lähtee hevosesta. Se vaatii keskittymistä ja tarkkuutta, koska hevonen kokee epäloogisen toiminnan epäluotettavana ja saa hevosen epävarmaksi ja jännittyneeksi.

Hyvin opetetut hevoset, joilla on jo lähtökohtaisesti tasapainoinen luonne, oppivat erittelemään ihmisten erilaisuutta ja toimimaan luontevasti ihmisen mukaan (kuten hyvät ratsastuskouluhevoset). Lähtökohtaisesti tempperamenttisemmat tai ailahtelevammat luonteenlaadut vaativat aina kokeneemman ratsastajan ja muuttuvat ratsastajan peilikuvaksi ratsastajan taitojen edellyttämällä tavalla. Hevosen luontainen suorituskyky mukautuu ratsastajaan. Kaikkein lahjakkaimmat hevoset loistavat taitavalla ratsastajalla tai taantuvat tavallisiksi ratsuiksi ratsastajan taitojen ollessa vaillinaiset.

Hevonen opettaa ja antaa meille jatkuvasti lisää tietoa. Ratsastajalle pitäisi syntyä aina ”hyvän olon tila” mitä tahansa onkaan tekemässä, päämäärän pitäisi olla selkeä. Jaotteluni taidon oppimisen vaiheita avartamaan.

Levollinen oppimisympäristö, oppimisrauha on niin hevoselle kuin ihmiselle yhtä tärkeitä, kukaanhan ei ole ”seppä syntyessään”. Hyvä fiilis tulee hyvästä ilmapiiristä!

Jaottelen RATSASTAJAN etenemisen pääpiirteittäin. Ymmärtämällä taidon oppimisen vaiheita, ratsastaja saa selkeyttä missä kohtaa oppimistaan on.

Alkeisratsastus. Ratsastajan tasapainon harjoittelu =tasapainoilu, asento, ohjaaminen ja askellajien tunnistaminen.
Kehittyvä harrastaja. Ratsastajan tasapainon ja kehonhallinnan kehittyminen, liikkeen seuraaminen, apujen vakaus ja rauhallisuus, temmon ja tahdin tunnistaminen, helppojen teiden opettelu. Tavoitteena mahdollisimman häiriötön ratsastaja .
Kehittynyt harrastaja. Ratsastajan tasapainon kehittyminen ja istunnalla vaikuttaminen, kuolaintuntumalla ratsastus, helppojen kouluratsastus liikkeiden harjoittelu. Tavoitteena rauhalliset avut ja voimistuva keskivartalo.
Aloitteleva kilparatsastaja. Ratsastajan istunnan ja rentouden kehittyminen, vaikuttaminen hevosen tasapainoon, helppojen kouluratsastusratojen suorittaminen koulutetulla hevosella.
Kehittyvä kilparatsastaja. Ratsastajan kehonhallinnan kehittyminen tehokkaaksi vaikuttamiseksi. Vaativien liikkeiden suorittaminen onnistuu. Ratsastaja pystyy edistymään kilpaurheilussa.
Ammattimainen ratsastus ja kehittynyt kilparatsastus. Ratsastajan vaikuttaminen tehokkaan herkästi ja pehmeästi. Liikkeen kehittyminen tasapainoa taitavasti säädellen. Hevosen koulutus onnistuu myönteisesti. Ratsastaja ei häiritse hevosen liikettä ja pystyy purkamaan taitavasti hevosen luonnollista jännittyneisyyttä.
Lahjakas ja kokenut ammattimainen ratsastus ja kilparatsastus. Ratsastajan mahdollisuus vaikuttaa hevosen tasapainoon ja kouluttaa hevosta hienolla fiiliksellä. Ratsastaja pystyy tunnistamaan ja reagoimaan hevosen tarpeisiin nopeasti ja pystyy olemaan hevosen vahva henkinen tuki. Ratsastajalla on edellytykset edetä vaikeisiin luokkiin sopivan hevosen kanssa.

Oli ratsastaja koulu-, este- tai kenttäratsastaja, jokaisessa lajissa ratsastajan mahdollisimman hyvä tasapaino apujen käytön keveys ja tarkkuus, tekee lajeista hevoselle ja ratsastajalle miellyttävää ja kivaa. Hyvä ratsastaja on kurinalainen, nauttii oppimisesta, hevosesta ja yhteisymmärryksestä hevosen ja itsensä välillä.

”Väärää vaikuttamista” kuten tavataan sanoa, on mm. ratsastajan painon väärä sijoittuminen ja rytmitys =häiritseminen (usein tahatomasti), puristamaan jäävä pohje (usein johtuu ratsastajan huonosta tasapainosta) tai heiluvat jalat, epävakaa, jännittynyt käsi (jälleen usein heikon keskivartalon jatke). Huonojen apujen yhdistelmään päädytään myös silloin, kun ihmisen tavoitteet ovat liian ahneat ja tavoitteiden asettaminen epärealistista.

Hyvä ratsastuskoulu, jossa on opettajat, jotka ovat kunninhimoisia opettamaan ratsastajistaan taitavia ja joiden ”koko elämä” on pitää hyvää huolta hevosista, on ratsastajalle maailman paras paikka oppia. Jokaisella tulee olla ”oma opettaja” myös ostaessaan oman hevosen. Ensimmäinen oma hevonen on usein vaikein rajapyykki ratsastajalle. Silloin on opittava viimeistään kaikki mitä hevosen pito vaatii. Kilpahevosen kanssa eteneminen kohti menestystä on siitä seuraava luku ja kaiken kruunu on osata opettaa ja kouluttaa hevosta. .

Kaikki harjoittelu vaatii taitavaa ja kannustavaa opettajaa. Oppiminen on hidasta, mutta sitäkin antoisampaa kun opettaja on ratsastajan vahva tuki. Hevonen on ”päätähti”, joka antaa palautteen välittömästi ja siten kuitenkin tärkein opettaja.

Kukaan joka ei itse ole käynyt ratsastajan polkua, ei pysty eri vaiheita opettamaan toiselle. Yhtälailla opettajan ja valmentajan on pidettävä tunne ratsastukseen ratsastamalla itse jatkuvasti. Riippuen siitä millaisia ja minkä tasoisia ratsukoita opettaja harjoittaa, hänen tulee olla heistä kaikista taidollisesti ”ajan tasalla” ja kyettävä nöyrään kehityskeskusteluun itsensä kanssa.

Hyvinvointi on usean tekijän summa!