Oriaseman tietopankki
- HINNASTO- Ohjeita tamman omistajalle
- Päivä oriasemalla
Tietopankki
- Rokotukset- Madotukset
- Genetiikkaa
- Tamman kiimat
- Tiine tamma
- Varsan syntymä
- Oriin valinta
- Siemennys
- Kiimakontrollit ja -hoidot
Ratsastajan tietopankki
- Kankisuitsien ja kuolaimen hankinta ajankohtaista?
Genetiikka
Geenit ja alleelit
Hevosen perinnöllinen aines on pakattuna 32 kromosomiparin yhteensä noin 70 000 geenissä. Vaikka käytännössä kaikilla hevosilla on sama määrä kromosomeja ja muissa kuin sukupuolikromosomeissa sama määrä geenejä, niin hevoset ovat erilaisia. Tämä johtuu siitä, että useimmista geeneistä on syntynyt mutaatioiden, esimerkiksi solujen jakautuessa tapahtuneiden kopiointivirheiden, seurauksena hieman erilaisia muunnoksia eli alleeleja. Mitä enemmän erilaisia muunnoksia kustakin geenistä on rodussa olemassa, sitä suurempaa on perinnöllinen muuntelu.
Jokaisella varsalla yhdessä geenissä on kaksi alleelia, joista toinen on tullut tammalta ja toinen oriilta. Geenissä olevat alleelit voivat olla samanlaisia (homotsygootti) tai erilaisia (heterotsygootti). Kun toinen alleeli vaikuttaa yksin lopputulokseen, sitä kutsutaan dominoivaksi. Alleelia, jonka vaikutus peittyy, kutsutaan resessiiviseksi. Esimerkiksi kimoa väritystä säätelevässä geenissä kimon värin antava alleelli G(g) on dominoiva ja ei-kimo alleeli G(+) on resessiivinen. Kun kimolla oriilla on kaksi kimo alleelia G(g)G(g), niin kaikki sen jälkeläiset ovat kimoja, vaikka yksikään astutettava tamma ei olisi kimo G(+)G(+). Kaikki varsat ovat G(+)G(g) eli ne ovat saaneet isältä dominoivan kimoväri alleelin. Kun kimolla oriilla on yksi kimo alleeli G(+)G(g) ja yksikään tamma ei ole kimo, niin varsalla on 50 % mahdollisuus olla kimo.
Jalostuksen tavoitteena on tuottaa uusi sukupolvi, joka halutuilta ominaisuuksiltaan (= alleeleiltaan ja niiden yhdistelmiltä) on edellistä parempi. Jalostuspäätöksiä ei vielä voida perustaa suoraan yksilön geeneihin eli genotyyppiin. Syitä tähän on useita. Ominaisuuksien periytyminen ei useinkaan ole yhtä yksinkertaista, kuin kimon värin periytyminen, vaan tavoiteltava ominaisuus on usein useiden geenien yhteisvaikutusta. Hevosen ulkoasusta (fenotyypistä) ei useinkaan voi suoraan päätellä millaiset alleelit hevosella on missäkin geenissä. Usein ominaisuuteen vaikuttavia geeneja ei edes vielä tunneta riittävästi. Geenien lisäksi siihen miltä hevonen näyttää, kuinka se käyttäytyy ja millaisiin suorituksiin se pystyy, vaikuttaa geenien lisäksi ympäristö; hoito, ruokinta, kokemukset, koulutus ja valmennus. Tämäkin vaikeuttaa geneettisesti hyvien yksilöiden tunnistamista ja parhaiden siitosparien valintaa. Niinpä jalostusratkaisut joudutaan aina tekemään osittain puutteellisen informaation varassa.
Silloinkin, jos vanhempien genotyyppi olisi täysin tiedossa, lopputulokseen vaikuttaa sattuma eli se, kumman alleelin varsa vanhemmaltaan sattuu saamaan. Kuten aiemmassa kimoesimerkissä: silloin kun G(+)G(g) oriilla astutetaan ei kimo tamma, etukäteen ei voi tietää onko syntyvä varsa kimo vai ei.