Kirsin blogi

Olen elättänyt itseni hevosten kanssa vuodesta 1984. 30 vuoden aikana olen ollut töissä estekilpatallilla, ratsastuskouluissa, valmentajan tehtävissä, kisannut ratsastuksen kaikissa lajeissa ja ehtinyt tutustua moniin erilaisiin lajisuuntiin ja käynyt työni puolesta lukuisissa eri maissa. Rikastuttavia kokemuksia toinen toisensa jälkeen! Viimeiset 7 vuotta olen työskennellyt pitkää päivää tammojen ja oriiden kanssa ja oppinut niiden laumakäyttäytymisestä lisää. Samalla olen kerännyt lisää ideoita valmennukseeni. Nyt painotun jälleen opettamaan ja valmentamaan täysipainoisesti. On hienoa saada tehdä tätä työtä hevosten ja ratsastajien kanssa!

Blogissani vastaan erilaisiin kysymyksiin, joihin työssäni törmään. Monet hevosiin ja ratsastukseen liittyvät termit ovat ”normaalille kansalaiselle” silkkaa hepreaa. Pyrin lyhyesti kertomaan, mitä asioilla tarkoitetaan. Ensimmäiseksi kerron mitä tarkoitetaan ratsastukseen liittyvillä ammattinimityksillä.

Ratsastuskoulu SRL:n valvoma talli, joka täyttää kaikki liiton vaatimukset. Koska ratsastus on riskialtis laji vaatii sen opettaminen muille ja tallin pyörittäminen paljon ammattitaitoa. Suomessa ja Ruotsissa on ratsastuskoulujärjestelmä, joka on ainutlaatuinen koko maailmassa. Harrastajillamme on loistavat mahdollisuudet oppia ratsastamaan!

Kuka tahansa voi nimittää itseään ratsastuksenopettajaksi tai valmentajaksi, mutta tutkinnon suorittanut on varmasti ainakin tutkinnon vähimmäisvaatimusten tasolla. Tutkintoja ovat:

Ratsastuksenohjaaja Antaa valmiudet toimia ratsastuskoulun opetustehtävissä. Ratsastuskouluissa saattaa olla isojakin ryhmiä ja open täytyy hyvin tuntea koulun hevoset ja valita sopivat ratsut ratsastajille. Se on yllättävän vaativa työ. Varusteiden oikea sovittaminen hevosille, ryhmän hallinta ja tuntien suunnittelu, sekä kirjanpito ovat tärkeitä osattavia asioita. Ohjaajan tulee olla luonnostaan kiinnostunut ja innostunut asiakaspalvelusta.

Ratsastuksenopettaja On edellisten lisäksi taitavampi ratsastaja ja osaa myös valita ja kouluttaa ainakin ratsastuskouluun sopivia hevosia. Hevosten ruokintaa ja terveydenhoitoa täytyy ymmärtää, sillä sairastunut ratsastuskouluhevonen ei tienaa sen enempää rehujaan kuin opelle palkkaakaan. Ratsastuksenopettaja voi vetää valmennusryhmiä ja hänellä on oltava edellytyksiä esimiehen ja johtajan tehtäviin. Ratsastuksenopettajat ovat varsinaisia ”monitoimikoneita”.

Master-opettaja Tutkinto on tarkoitettu ratsastuksenopettajille joilla on jo kokemusta työstä. Useimmat valmentavat omassa lajissaan ja heillä on erityisesti valmiuksia toimia johto- ja esimiestehtävissä. He ovat jo asiantuntijoita jossakin ammattiinsa liittyvässä osa-alueessa, jotkut jopa useissakin asioissa.

Ratsuttaja Ratsujen kouluttaja, joka osaa vähintään vastata nuoren hevosen koulutuksesta nuorten hevosten luokkiin asti. Ratsuttajan tulee ratsuttaa päivässä ainakin 7 hevosta elättääkseen itsensä pelkästään ratsuttamisella. Tämä määrä vaatii sen, että hän itse myös hoitaa hevoset ja työtunteja kertyy silloin helposti 14 tuntia/vrk. Helpommalla ratsuttaja pääsee, mikäli hänellä on käytössään hevosenhoitaja, joka satuloi hevoset. Silloin hän ehtii ratsastamaan enemmän. Laadun säilyttäminen työssä on aina ensisijaisen tärkeää, joten kaikki hyvätkään ratsastajat eivät luonnollisesti pysty tähän työhön. Työ vaatii kovaa fysiikkaa ja erinomaista keskittymiskykyä.

Remonttiratsastaja Hevosenhoitaja, joka on opinnoissaan suuntautunut ratsuhevosten kouluttamiseen. Nimi pohjautuu sanasta ”remontti”, joka tarkoittaa nuorta alkeisiin koulutettavaa ratsua. Remonttiratsastaja suoriutuu nuoren hevosen koulutustehtävästä esimerkiksi ratsastuksenopettajan tai ratsuttajan ohjaamana. Häneltä ei tutkinnossa vaadita kykyä varsinaisesti kouluttaa hevosta itse. Tutkinto antaa kuitenkin hyvät valmiudet edetä ratsuttajan ammattiin hankkiutumalla töihin jollekin taitavalle ratsastajalle ja oman kilpailukokemuksen myötä.

Valmentaja SRL:n kouluttama. Perustuu yksilön omaan kilpailukokemukseen ja työssä hankittuun kokemukseen yhdessä lyhyiden kurssien kanssa. Tavoite on puhtaasti urheilussa. Valmentajakoulutusta saa I-tasolta aina huippuvalmentajaksi asti. Ratsastus on siitä muista urheilulajeista poikkeavaa, että valmentaminen epäonnistuu, jos valmentaja ei osaa itse ratsastaa tavoitetasolla tai hänellä ei ole riittävää kokemusta erilaisista hevosista. Itse koen, että valmentajana paras tuntuma katoaa nopeasti ilman jatkuvaa oman ratsastuksen kehittämistä.

Lisäksi on olemassa lukuisia lyhytkursseja, jotka antavat lisäarvoa myös ammattitutkinnon suorittaneille. Mikään lyhytkurssi ei kuitenkaan riitä selviämään ammattitutkinnon vaatimuksista. Ratsastus on erittäin vaativa taitolaji, jonka opettaminen vaatii opettajalta jatkuvaa oman ratsastustaitonsa ja tuntuman päivittämistä, riippuen siitä minkä tasoisia oppilaita ja miten lahjakkaita hevosia opettaa. Ratsastuksen oppimisessa ei ole olemassa, eikä tulossa minkäänlaista pikakurssia, jolla mitään ratsastuksen perusosaamisen porrasta voisi nopeasti oppia tai sivuuttaa. Hevosen kanssa oivalluksia tulee enemmän, mitä erilaisempien hevosten kanssa saa toimia, eikä ratsastamaan opi virtuaalisesti nyt, eikä koskaan. Ratsastuksen ammatti sopii ihmisille, jotka ovat hyvin kurinalaisia ja fyysisesti ja psyykkisesti kovanahkaisia. Vastoinkäymisiäkään ei voi välttää, mutta onnistunut työ palkitsee kaksin verroin.